Krokotiilin kyyneleet.

Mä oon luullut, että kun jonkun sanotaan itkevän krokotiilin kyyneleitä, ne on silloin super-isoja pisaroita. Tänään selvisi, että sanonta tarkoittaakin valekyyneleitä. Eli kun krokotiili näyttää itkevän, se oikeasti valuttaakin kyynelkanaviaan esimerkiksi poistaakseen liiallista suolaa elimistöstään tai kostuttaakseen silmiään. Siis ei mitään tunnepuolen kamaa.
Mä en kyllä ihan tätä tulkintaa allekirjoittaisi. Täytyyhän krokotiilillakin joskus olla paska fiilis paksun ulkokuorensa alla.

Kävin Turun taidemuseossa, jossa modernia taidetta 60-luvulta nykypäivään nimellä Iso suukko! Mukavan värikkäitä ja osittain varsin oivaltavia töitä. Kiehtovampia olivat kuitenkin Saara Ekströmin videojutut tajunnanvirtaa heijastavine teksteineen, joista tuli jonkinlainen pieni tarina.
Istuin toisessa huoneeseen ripustetuista keinuista ja tuijottelin niitä installaatioita. Välillä myös keinuin, mutta kumpparit osui silloin ärsyttävästi lattiaan, kun en koko ajan jaksanut pitää jalkoja ylhäällä.

Uudet kujeet.

Alkuviikosta loppui lehden tilaus. Tiesin sen aamun jonain näistä päivistä koittavan, jolloin eteisen lattialla ei loju kuin kasa kenkiä (viime aikoina pääasiassa kumppareita). No, nyt päivä on alkanut kahvilla ja jonkun vanhan lehden selailulla tai sähköpostien vilkaisulla. Eilen aamulla kiipesin ikkunalaudalle istumaan ja kuuntelin uutisia Groovelta. Eilen illalla otin Kertusta mukaan lehdet Voima ja City, kun en muistanutkaan, että meille tulee tätä nykyä viikonloppuisin Hbl. Lauantain Volt-liitteen olen yleensä lukenut, vähintään.

Tänään päätin lievittää Hesarin kaipuutani menemällä kirjastoon tutustumaan päivän lehteen. Kaupunginkirjastosta viehättyneenä mulla on jotenkin perin optimistinen asenne sen aukioloaikoja kohtaan, joten myöhään iltapäivällä hain syötävää mukaan ja marssin tyytyväisenä tiedon tyyssijaa kohti. Yhtäkkiä tajusin, että voi pirkule se onkin auki vain neljään lauantaisin. Höhlä. Sinne meni se ajankohtaisten asioiden päivittämistuokio. Huomenna uusi yritys.

Ensi viikolla muutto Helsinkiin, jännittävää. Oon tsekkaillut gallerioiden ja museoiden tarjontaa, valmiina reipastumaan ja ottamaan ne säännölliseksi kulttuuriharrasteeksi. Harmi vaan, että valtion museoissa ei enää ole ilmaisia päiviä. Toisaalta Helsingin kaupungin museot kompensoivat asiaa. Ja kyllähän hyvästä näyttelystä mielellään maksaakin.

Sadetta ja satuja.

Mun "pessimisti ei pety" -asenne säiden suhteen ja tähän liittyvä ylenpalttinen, joka sään varalle pukeutuminen on viime aikoina muuttunut "optimisti kastuu" -asenteeksi. Miten sen sateenvarjon jättääkään kotiin kerta toisensa jälkeen, vaikka taivas on kauttaaltaan harmaa ja pilvet roikkuvat kattojen yllä, vain sen toteamuksen perusteella , että kappas, eihän siellä edes sada just sillä hetkellä kun olen lähdössä(?) No, onhan tässä sadepäiviä tulossa, jotta asiaa voi harjoitella. Kumpparit ostoslistalle myös.

Eilisen leffaklubin antia oli Terry Gilliamin ohjaama Grimmin veljekset. Se oli toimiva sekoitus satumaailmaa, huumoria ja seikkailua. Maisemat oli kivat myös - kuvataankohan kaikki henkeäsalpaavia maisemia sisältävät leffat Uudessa-Seelannissa?

Kuvauksesta puheen ollen, ohessa tänään linssiluteekseni päätynyt orava, joka oli aika kova touhuilemaan (hyvä syyttää siitä tärähtäneitä kuvia ja photoshopata ne sitten "taiteellisiksi").

Havahduin...

...yksinäisyyden tunteeseen huomatessani odottavani jotenkin alitajuisesti, että puhelin piippaisi, siis joku vaan yleisesti ottaen ottaisi yhteyttä. Tsekkasin myös sähköpostiani aika usein, pettyen. Sitten sain kuin sainkin illalla yhden viestin ja olin että jee jee. Aika säälittävää. Olisin voinut itsekin aktivoitua.